Mitä eroa on sosiaalisella eristäytymisellä ja yksinäisyydellä ikäihmisillä?

Sosiaalinen eristäytyminen ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne usein kulkevat käsi kädessä. Sosiaalinen eristäytyminen on mitattavissa oleva tila: ihmisellä on vähän tai ei lainkaan sosiaalisia kontakteja. Yksinäisyys puolestaan on subjektiivinen kokemus siitä, että yhteydet muihin ihmisiin tuntuvat riittämättömiltä tai puuttuvat kokonaan. Ikäihmisillä nämä kaksi tilaa voivat esiintyä yhdessä tai erikseen, ja niiden tunnistaminen auttaa löytämään oikean tavan tukea.

Miten sosiaalinen eristäytyminen syntyy ikääntyessä?

Sosiaalinen eristäytyminen ikäihmisillä syntyy yleensä useiden elämänmuutosten kasaantumisesta. Se tarkoittaa konkreettista tilannetta, jossa ihmisen sosiaaliset verkostot kutistuvat ja arjessa on hyvin vähän vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Kyse on siis ulkoisesta, mitattavissa olevasta ilmiöstä, ei pelkästä tunteesta.

Eristäytymistä edistäviä tekijöitä ovat muun muassa liikkumiskyvyn heikkeneminen, ajokortista luopuminen, puolison tai ystävien menetys sekä kuulon tai näön heikentyminen. Kun kotoa lähteminen vaikeutuu, kauppa-asioinnit vähenevät ja harrastukset jäävät pois, sosiaalinen verkosto kapenee huomaamatta. THL:n mukaan yli 75-vuotiailla eristäytymisriski kasvaa merkittävästi juuri toimintakyvyn muutosten myötä.

Myös asuinympäristö vaikuttaa. Ikäihminen, joka asuu kaukana palveluista tai jonka lähipiiri on muuttanut toiselle paikkakunnalle, voi elää arkeaan ilman yhtään säännöllistä ihmiskontaktia. Kotona asuminen on monelle arvokas valinta, mutta ilman riittävää tukea se voi tarkoittaa myös kasvavaa eristyneisyyttä.

Mitä yksinäisyys tarkoittaa ikäihmiselle?

Yksinäisyys ikäihmiselle on kokemus siitä, että olemassa olevat ihmissuhteet eivät täytä yhteenkuuluvuuden tarvetta. Se on tunne, ei tilasto. Ikäihminen voi kokea yksinäisyyttä, vaikka hänellä olisi lapsia, naapureita tai satunnaisia vierailijoita, jos nämä kontaktit tuntuvat pinnallisilta tai etäisiltä.

Yksinäisyys voidaan jakaa kahteen muotoon: emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa läheisen, luottamuksellisen suhteen puuttumista. Sosiaalinen yksinäisyys puolestaan syntyy, kun ihmisellä ei ole riittävästi yhteisöllisyyttä tai yhteistä tekemistä muiden kanssa. Molemmilla on oma vaikutuksensa hyvinvointiin.

Ikäihmisillä yksinäisyyttä voivat syventää myös roolien menetys, kuten eläkkeelle jääminen tai omaishoitajuuden päättyminen, sekä kokemus siitä, ettei ole enää tarpeellinen tai arvostettu. Siksi yksinäisyyden lievittäminen ei tarkoita pelkästään seuran järjestämistä, vaan myös merkityksellisyyden palauttamista arkeen.

Voiko ikäihminen olla eristäytynyt mutta ei yksinäinen?

Kyllä, ikäihminen voi olla sosiaalisesti eristäytynyt ilman, että hän kokee yksinäisyyttä. Tämä on tärkeä ero: eristäytyminen on objektiivinen tila, yksinäisyys on subjektiivinen kokemus. Ne eivät aina esiinny yhdessä.

Esimerkiksi ikäihminen, joka on aina ollut sisäänpäin kääntynyt ja viihtyy hyvin omassa seurassaan, saattaa elää hyvin vähäisten sosiaalisten kontaktien varassa tuntematta silti yksinäisyyttä. Hän on löytänyt tasapainon, joka sopii hänen persoonallisuuteensa. Vastaavasti ihminen, jolla on paljon sosiaalisia kontakteja, voi silti kärsiä syvästä yksinäisyydestä, jos yhteydet tuntuvat merkityksettömiltä.

Tämä ero on merkityksellinen hoivan kannalta. Eristäytyneen mutta tyytyväisen ikäihmisen kohdalla tärkeintä on huolehtia turvallisuudesta ja arjen sujumisesta, ei pakottaa sosiaaliseen toimintaan. Yksinäisyyden kokemus sen sijaan vaatii ennen kaikkea aitoa kohtaamista ja kuulluksi tulemista.

Mitkä ovat yksinäisyyden ja eristäytymisen terveysvaikutukset?

Sekä sosiaalinen eristäytyminen että yksinäisyys vaikuttavat ikäihmisen terveyteen merkittävästi. Ne lisäävät riskiä masennukselle, kognitiiviselle heikkenemiselle ja ennenaikaiselle kuolemalle. Duodecimin julkaiseman tutkimustiedon mukaan pitkäaikainen yksinäisyys on terveysriski, joka on verrattavissa tupakointiin tai liikunnan puutteeseen.

Yksinäisyyden vaikutukset mieleen

Krooninen yksinäisyys altistaa masennukselle ja ahdistukselle. Se voi myös heikentää unen laatua ja lisätä stressihormonien tuotantoa. Muistisairauksien riski kasvaa, kun aivojen sosiaalinen stimulaatio vähenee pitkäksi aikaa.

Eristäytymisen vaikutukset toimintakykyyn

Sosiaalinen eristäytyminen heikentää usein myös fyysistä toimintakykyä. Kun arjessa ei ole sosiaalisia velvoitteita, liikkuminen vähenee, ruokailutottumukset voivat heikentyä ja lääkityksestä huolehtiminen saattaa unohtua. Nämä vaikutukset kertautuvat ajan myötä ja voivat johtaa nopeampaan toimintakyvyn laskuun.

Miten tunnistaa, kummasta on kyse?

Sosiaalisen eristäytymisen ja yksinäisyyden erottaminen toisistaan onnistuu parhaiten kysymällä suoraan. Eristäytyminen näkyy ulkoapäin: kuinka usein ikäihminen tapaa muita ihmisiä, soittaa, lähtee kotoa? Yksinäisyys sen sijaan selviää vain kuuntelemalla, miltä arki tuntuu.

Käytännön merkkejä sosiaalisesta eristäytymisestä ovat muun muassa se, että puhelin ei soi, postilaatikko täyttyy, kalenteri on tyhjä ja kodin ulko-ovi pysyy kiinni päivästä toiseen. Nämä ovat havaittavia, konkreettisia viitteitä.

Yksinäisyyden merkit ovat hienovaraisempia. Ikäihminen saattaa sanoa, ettei kukaan ymmärrä häntä, ettei ole ketään, jolle soittaa tärkeissä asioissa tai että päivät tuntuvat tyhjiltä, vaikka tekemistä olisi. Itkuisuus, vetäytyminen tai harrastusten menettäminen merkityksensä voivat myös viitata yksinäisyyteen.

Tärkeintä on, ettei kumpaakaan tilannetta ohiteta olankohautuksella. Molemmat ansaitsevat huomiota ja yksilöllisen vastauksen.

Miten kotihoidon ammattilainen voi tukea kummassakin tilanteessa?

Kotihoidon ammattilainen voi tukea sekä sosiaalisesti eristäytynyttä että yksinäistä ikäihmistä, mutta lähestymistavan tulee olla erilainen. Eristäytymiseen vastataan konkreettisilla teoilla, kuten ulkoiluavulla tai asioinneissa avustamisella. Yksinäisyyteen vastataan ennen kaikkea aidolla läsnäololla ja kiireettömällä kohtaamisella.

Säännöllinen hoivanantaja, joka tuntee ikäihmisen historian, tavat ja mieltymykset, on yksinäisyyden lievittämisessä korvaamaton. Kun sama tuttu ihminen käy kotona, syntyy luottamuksellinen suhde, joka itsessään on merkityksellinen yhteys. Tämä ei ole pelkkä lisäarvo, vaan osa laadukasta hoivaa.

Ammattilaisen tehtävä on myös havaita muutos. Jos ikäihminen, joka on aiemmin ollut puhelias, vetäytyy tai lakkaa mainitsemasta läheisiään, se on merkki, joka kannattaa ottaa puheeksi. Varhainen tunnistaminen estää tilanteen pahenemisen.

Mitä palveluita ikäihminen voi saada julkisen tuen kautta?

On tärkeää ymmärtää, mitä palveluita kunta voi tukea palveluseteleillä ja mitä ei. Kotihoidon palveluseteli myönnetään ikäihmiselle vain välttämättömiin tarpeisiin, kuten:

• Hygieniasta ja ravitsemuksesta huolehtimiseen
• Lääkehoidon toteuttamiseen
• Pieniin kodinhoidollisiin tehtäviin, kuten pyykkiin, tiskeihin tai roskien vientiin

Seuranpitoa, saattopalvelua tai muuta vapaa-ajanviettoa ei tueta kotihoidon palvelusetelillä. Ikäihminen voi toki hankkia näitä palveluita halutessaan, mutta ne on tällöin maksettava kokonaan itse eli itsemaksavasti.

Vapaa-ajanviettoon tai seuranpitoon on mahdollista saada palveluseteli vammaispalvelujen kautta. Ikäihminen voi saada tällaisen setelin ainoastaan silloin, jos hänellä on pysyvä vamma tai sairaus, kuten aivovamma tai pyörätuoliin johtanut tila. Pelkkä ikääntyminen tai yksinäisyys ei riitä perusteeksi vammaispalvelun setelille.

Miten HoivaNova voi auttaa?

HoivaNovan hoivanantajat työskentelevät kiireettömästi, sydämellä ja ikäihmisen omaa elämäntapaa kunnioittaen. Jos sinä tai läheisesi kaipaa tukea arjen sujumiseen, ota yhteyttä ja jutellaan tarpeistanne maksutta.